Erään palstakävijän tarina

Työttömänä ollessani kävin aikuissosiaalityön järjestämässä kipinäryhmässä pitääkseni yllä jonkunlaista kiinnostusta elämään ja estääkseni mieltäni tylsistymästä.. Kävimme kerran viikossa porukalla esim. ulkoilemassa tai kulttuuritapahtumissa. Kipinäryhmän loputtua keväällä sosiaalityöntekijä suositteli minulle Emyn palstatoimintaa. Sain tietää että palstalaisilla on käytössään esimerkiksi sosiaalityöntekijä, jonka koin turvalliseksi seikkailtuani jo pari vuotta KELA-hakemusten ja kaavakkeiden sekavassa viidakossa. Kävimme yhdessä tutustumassa ja ulkoilmaihmisenä olin kiinnostunut tästä vaihtoehdosta.

Halusin aloittaa heti puutarhan avauduttua, jotta pääsisin kärryille kokonaisuudesta. Varsinainen innostus heräsi kuitenkin vasta varsinaisen toiminnan alettua. Tunnelma joka palstalla vallitsi, yllätti minut, vaikka olinkin kuullut kehuja siitä jo etukäteen. Olin ehkä hieman varautunut sillä minulla oli taustalla sekä fyysisiä rajoitteita että masennusta ja loppuun palaminen aiemmassa työssäni. Kävijöiden kesken vallitsi mukava, kaikkia kunnioittava ilmapiiri, jota ohjaajat tukivat. Porukalla sai jakaa asioita ja hakea vertaistukea arjen asioihin tai puuhastella ihan yksin omassa rauhassaan ilman ylimääräistä hälinää. Jossain vaiheessa havahduin siihen että aamulla oli mukava lähteä kotoa ja mieli alkoi kuin itsestään odottaa että pääsee näkemään mitä puutarhalle kuuluu. Vasta kun mieli alkoi toipua, muistin miltä tuntuu olla jälleen työkykyinen.